yleinen

Verkkovierailua kuin kotimaassa – kotimaata unohtamatta

Sini Wiren
Sini Wirén

Kesäkuun 15. päivä tulee voimaan verkkovierailua koskeva uusi EU-asetus. Uudistuksen myötä kotimaan liittymällä soitetuista puheluista ja tekstiviesteistä ei enää peritä lisämaksua unionissa matkustettaessa. Myös dataa voi monissa tapauksissa käyttää kohtuudella ilman ylimääräisiä kuluja.

Verkkovierailumaksuja on alennettu asteittain jo kymmenen vuoden ajan. Unionin linjaus maksujen poistamisesta kokonaan syntyi kesällä 2015. Keskeiset yksityiskohdat kuitenkin jäivät tiukkoihin jatkoneuvotteluihin, jotka kestivät aina tämän vuoden alkuun saakka.

Suomi on kannattanut tavoitetta verkkovierailumaksujen poistamisesta. Käyttäjiltä perittävien lisämaksujen kielto ei kuitenkaan saa johtaa kotimaisen hintatason nousuun tai markkinahäiriöihin. Pohjois-Euroopassa ja erityisesti Suomessa tarjotaan merkittävissä määrin edullisia rajattomia liittymäpaketteja. Datan käyttömäärät ovat eurooppalaiseen keskiarvoon nähden moninkertaisia.

Tilanne, jossa matkustajalle ilmaista verkkovierailua tarjoava kotioperaattori joutuisi edelleen maksamaan kohdemaan vierailuverkon operaattorille merkittäviä tukkumaksuja, olisi kestämätön. Jatkoneuvotteluissa Suomi pitikin välttämättömänä säänneltyjen tukkuhintakattojen huomattavaa alentamista.

Neuvotteluiden lähtöasetelma ei ollut helppo. Komission ehdottamassa täydentävässä sääntelyssä lupaus Suomen kaltaisten edullisten kotimaisten hinnoittelumallien turvaamisesta oli jäämässä huomioimatta. Samanaikaisesti neuvoston linjauksia tukkuhintakatoista dominoivat korkeita tukkumaksuja ajavien turistimaiden kannat. Joulukuussa 2016 Suomi joutui äänestämään ehdotuksia vastaan.

Kansallisella poliittisten päättäjien, viranomaisten ja sidosryhmien tiiviillä yhteistyöllä sekä samanmielisten jäsenmaiden vaikuttamisella tukkutason hintakatot saatiin lopulta laskemaan ja koko sääntelyuudistuksesta tasapainoisempi. Neuvotteluasetelmat huomioiden lopputulos on Suomen kannalta kohtuullinen.

Uudistuksen käsittely onkin hyvä muistutus EU:n lainsäädäntömenettelyn haasteita. Enemmistöpäätösmenettelyssä pieni asukasluku tarkoittaa pientä äänimäärää. Vaikuttamistyössä on usein toimittava isoja jäsenmaita moninkertaisesti aktiivisemmin. Kansallisia erityispiirteitä ei Brysselissä aina osata huomioida, ellei niistä rohkeasti muistuteta.

Vaikuttamistyön tuloksena EU-asetukseen saatiin kaksi Pohjoismaita hyödyttävää seikkaa. Ensinnäkin rajattomien ja suurten datapakettien osalta asetuksessa säädetään matkailijoiden perustarpeet helposti kattavasta minimimäärästä, joka verkkovierailussa on tarjottava lisämaksutta. Täysin rajattomasti lisämaksutonta roamingia teleyritykset eivät siis ole velvoitettuja tarjoamaan. Todennäköisesti keskenään kilpailevat yritykset kuitenkin pyrkivät tarjoamaan minimimäärääkin kattavampia liittymiä.

Edelleen kotioperaattorin maksettavaksi jäävät tukkukustannukset huomioon ottaen uusi sääntely voi aiheuttaa jonkinasteisia kustannuspaineita. Toisaalta paljon reissaava asiakas ei liittymäänsä päivittäessään välttämättä hätkähdä pientä kokonaishinnan nousua, jos kännykkää tai tablettia voi käyttää huolettomammin maiden rajoista välittämättä.

Samalla on tärkeää varmistaa se, etteivät lisämaksuttoman verkkovierailun todellisiksi maksajiksi joudu ne, jotka matkustelevat harvemmin – tai eivät ehkä ollenkaan. Toinen seikka liittyykin juuri tähän. Tarvittaessa teleyritys on voinut hakea Viestintävirastolta lupaa periä verkkovierailusta pientä lisämaksua halpojen kotimaan hintojen ja ennen kaikkea ilman datakattoa tarjottavien liittymien tarjonnan jatkamiseksi.  Näissäkin tapauksissa roaming-lisämaksut ovat moninkertaisesti nykyisiä pienempiä.

Toisaalta sekin on mahdollista, että joihinkin liittymiin käyttömahdollisuus kotimaan ulkopuolella ei jatkossa kuulu enää ollenkaan – muutamissa jäsenmaissa teleyritykset ovat päätyneet tällaisiin ratkaisuihin mobiililaajakaistaliittymien osalta. Tämä ei välttämättä ole asiakkaan kannalta negatiivinen asia: esimerkiksi pelkkään kesämökkikäyttöön hankittavassa liittymässä mahdollisimman halpa kotimaan hinta voi painaa käyttäjälle paljon enemmän kuin mahdollisuus roamingin käyttöön.

Tulevat kuukaudet näyttävät, millaisia käytännön vaikutuksia uudella sääntelyllä on. Asetus jättää yrityksille tuotteistusvaraa, kuten markkinataloudessa kuuluukin. Jo nyt on nähtävissä, että saatavilla tulee olemaan monenlaisia liittymiä eri käyttäjätyypeille. Tärkeintä on, että valinnanvaraa riittää, ja että liittymän käyttöehdot ovat ostopäätöstä tekevälle asiakkaalle selkeät.

Tulevaisuuden osalta on huomattava, että verkkovierailija voi olla paljon muutakin kuin jäsenvaltion rajan kännyköineen ylittävä matkustaja – esimerkiksi tämän ajoneuvo. Roaming-sääntelyn vaikutuksia nopeasti kehittyvässä digitaalisessa ympäristössä onkin seurattava huolella.

Tulevaisuuden palvelujen yhteentoimivuuden varmistamiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että myös verkkovierailumarkkinat ovat kotimaan telemarkkinamme tapaan tehokkaasti kilpaillut. Mitä toimivampaa kilpailu on, sen paremmin kysyntä ja tarjonta ohjaavat toimijoita tarjoamaan ratkaisuja myös tulevaisuuden toimintaympäristöön.

Sini Wirén

Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies Verkko-osaston kehittämisyksikössä

yleinen

Yhdessä kokeillen LVM:n hallinnonalan tekemisen ytimessä

Hauta_Janne_005
Janne Hauta (Kuva LVM)

Kokeilukulttuurin edistäminen on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Hallitus haluaa kannustaa niin kansalaisia kuin valtionhallintoakin matalan kynnyksen kokeilemiseen. Kokeileminen on hyväksi havaittu tie toimiviin tuotteisiin ja palveluihin, jota myös menestyvät yritykset käyttävät omassa toiminnassaan.

LVM:n kokeiluhankkeissa on perinteisesti käytetty ppp-mallia. PPP eli public-private partnership merkitsee sitä, että hankkeissa on mukana sekä viranomaisia että yrityksiä ja tutkimuslaitoksia.

LVM:n kokeiluhankkeiden tavoitteena on myös edistää kansalaisten omatoimisuutta ja yrittäjyyttä. Kansalaiset ovatkin ppp-malliin liitettävä neljäs p eli people. Toinen tärkeä teema on alustatalouden edistäminen, jonka avulla saadaan toimivia, verkostoituneita kokeiluyhteisöjä.

LVM:n hallinnonalan tärkein kokeiluinstrumentti on Liikennelabra. Se on hallituskauden alussa LVM:n luoma ja jo vuoden päivät Trafin koordinoima liikenteen digitaalisten kokeiluiden edistämisfoorumi. Liikennelabran yhtenä tavoitteena on tuoda yhteen julkisen ja yksityisen sektorien toimijoita ja lisätä vuorovaikutusta. Tavoitteena on, että tästä syntyy toimivia verkostoja, jotka luovat uudenlaisia innovatiivisia ekosysteemejä.

Liikennelabrassa painopiste on älykkään liikenteen ja liikkumisen palveluissa. Viime aikoina liikkumisen automaatio, robotiikka ja tiedon hyödyntäminen liikenteen sujuvoittamisessa ja turvallisuuden edistämisessä ovat nousseet voimakkaasti esiin. Kokeiluista ja piloteista saadut kokemukset antavat arvokasta tietoa siitä, mitkä voisivat olla pysyvämpiä ratkaisuja tulevaisuuden liikenteessä.

Liikennelabra pyrkii toimimaan koko Suomea palvelevana markkinalabrana, joka viestii käynnissä olevista liikenteen palveluita koskevista hankkeista. Hankkeiden kirjo on laaja. Käynnissä olevat kokeilukohteet ovat esim. automaattibussit, poronvaroitusjärjestelmä, maaseudun uudet ja älykkäät kuljetukset, Aurajoen ylittävä automaattilautta jne.

Tällä hetkellä kiinnostus miehittämättömien ilma-alusten hyödyntämiseen on kova. Eri sektoreilla on herätty dronien mahdollisuuksiin toiminnan tehostamisessa ja näiden uusien sovellutusten testaaminen on käynnissä.

Yhtenä uutena kokeiluna Liikennelabran kokeilukentässä on Digitaaliset liikennepalvelut arktisissa olosuhteissa. VTT:n koordinoima yrityskonsortio pyrkii kehittämään ja testaamaan liikkuvan testilaboratorion avulla älyliikennepalveluita. Lisäksi tavoitteen on testata älykkäiden liikenneratkaisujen yhteentoimivuutta Suomen maarajat ylittävässä liikenteessä.

Lisätietoa liikenne- ja viestintäalan kokeilukulttuurista löytyy Liikennelabran uusilta kotisivuilta 

Janne Hauta

Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies Tieto-osaston tietoliiketoimintayksikössä

yleinen

Esteettömyyden edistämisessä asenne ratkaisee

Vesanen-Nikintin_Irja_3
Irja Vesanen-Nikitin     (Kuva: LVM)

Nykyisen esteettömyysajattelun juuret juontanevat Vietnamin sotaan. Sieltä palasi Yhdysvaltoihin suuri joukko turhautuneita, vihaisia ja toiminnanhaluisia nuoria miehiä. Heillä oli vain muutama ongelma. He olivat vammautuneet sodassa. Heidän ja muiden vammaisten henkilöiden yhdenvertaisten oikeuksien ajamiseen syntyi kansalaisliike. Lakien myötä osallistumis- ja liikkumismahdollisuudet paranivat.

Nykyisin myös meillä Suomessa esteettömyys on kirjattu lainsäädäntöön. Käänteentekevää liikenteen osalta on ollut se, että saman pöydän ääreen saatiin niin valmistajien, toimijoiden, vammaisjärjestöjen kuin hallinnonkin edustajat. Risteävät näkemykset ovat mielestäni olleet hedelmällisiä, koska näin on saatu aikaan kestäviä ratkaisuja. Yhteistyöllä asenteet lähentyvät toisiaan. Samanlainen yhteistyö on tarpeen myös digitaalisten palveluiden kehittämisessä.

Esteettömyys tarkoittaa sitä, että palvelut soveltuvat mahdollisimman monen käytettäväksi riippumatta henkilön iästä, mahdollisesta toimintarajoitteesta kuten näkö- tai kuulovammasta, tai esimerkiksi kielestä. On siis harhaanjohtavaa ajatella, että esteettömyyteen, käytettävyyteen ja laatuun panostaminen hyödyttäisi vain marginaaliryhmiä ja olisi vain lisäkustannus.

LVM on vastikään julkaissut toimenpideohjelman liikenteen ja viestinnän digitaalisten palveluiden esteettömyydestä. Ohjelmassa korostetaan, että liikenteen ja viestinnän yleisiä digitaalisia palveluja – kuten esimerkiksi kuljetusyritysten verkkopalveluita, erilaisia mobiilisovelluksia ja television tilausohjelmapalveluita – tulee kehittää esteettömiksi eli mahdollisimman monelle soveltuviksi.

Ohjelman lähtökohtana on yleisten palvelujen mahdollisimman hyvä käytettävyys ja asiakasystävällisyys niin, että erityisratkaisuja tarvittaisiin korkeintaan täydentämään yleistä tarjontaa. Erityiseen tarkoitukseen kehitettyjä digitaalisia palveluja voidaan toisaalta myös yhdistää yleisiin palveluihin ja luoda näin uusia, kaikille soveltuvia palveluja. Esimerkiksi liikenteen yleisiin mobiilisovelluksiin voidaan avoimien rajapintojen kautta sisällyttää kuuroille tarkoitettuja tulkkauspalveluita sisältävä sovellus.

Ohjelman toinen painopiste on liikenteen fyysistä esteettömyyttä koskevan tiedon parempi saatavuus. Tiedon puute johtaa siihen, ettei näitä palveluja osata tai uskalleta käyttää, jäädään kotiin tai turvaudutaan helpommin esimerkiksi yhteiskunnan korvaamiin taksikuljetuksiin. Liikenteen esteettömyyttä koskevaa tietoa tuleekin nyt kerätä systemaattisesti ja sitä on välitettävä kaikille palvelujen tuottajille ja välittäjille.

Esteettömät ratkaisut eivät ole kalliita, kun ne tehdään oikea-aikaisesti. Tämä koskee niin kalustoa, laitteita kuin palveluitakin. ”Design for all” on periaate, jolla asiat suunnitellaan alusta lähtien ja jokaisessa vaiheessa niin, että moninaiset käyttäjätarpeet otetaan huomioon. Kehittämistyössä ovat vuoropuhelu ja testaus avainsanoja.

Esteettömyyden edistäminen onkin paljolti kiinni asenteista. Tänään, kun yhteiskunta digitalistoituu yhä kiivaampaa tahtia, ja liikenne ja viestintä ovat yhä kiinteämmin yhteydessä toisiinsa, tarvitaan esteettömyydelle myönteistä asennetta aina vain laajemmin.

Hyvin suunniteltu esteetön viestintä- ja liikennepalvelu on laadukas ja helppo kaikille käyttäjille – ei vain niille, joille esteettömyys on käytön ehto.

Irja Vesanen-Nikitin

Kirjoittaja on hallitusneuvos LVM:n Palveluosaston peruspalveluyksikössä

Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut esteettömiksi. Toimenpideohjelma 2017–2021

yleinen

Ilmatiede, viestintä ja merenkulku Arktisen neuvoston agendalla

Kristiina_Pietikainen_001_184x141px
Kristiina Pietikäinen (Kuva LVM)

Suomi aloittaa Arktisen neuvoston puheenjohtajakautensa tilanteessa, jossa toiminta arktisella alueella sisältää sekä uhkia että mahdollisuuksia. Puheenjohtajan nuija siirtyi Yhdysvalloilta Suomelle Fairbanksissa Alaskassa 11.toukokuuta. Suomen teemat puheenjohtajuuskaudella ovat ympäristönsuojelu, viestintäyhteydet, meteorologinen yhteistyö sekä koulutus. Teemat koskettavat läheisesti myös liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaa.

LVM ja sen hallinnonalan eri toimijat ovat koonneet omat painopisteensä Suomen teemoihin liittyen. Tavoitteena on hyödyntää kestävästi arktisen alueen liiketoimintamahdollisuuksia, parantaa meriturvallisuutta ja viestintäyhteyksiä sekä hyödyntää sää- ja olosuhdetietoja aiempaa kattavammin.

Hyvät viestintäyhteydet luovat perusedellytyksen arktisen alueen väestön elinolosuhteiden ja elämän laadun kehittymiselle sekä alueen liiketoiminnan kehittymiselle.  Suomen kaudella jatketaan keinojen etsimistä viestintäyhteyksien parantamiseksi.  Arktisen alueen viestintäyhteydet perustuvat satelliittiyhteyksiin, langattomiin ratkaisuihin ja kaapeleihin.  Suomi on laatinut selvityksen Koillisväylän tietoliikennekaapelista ja tavoitteena on edistää kaapelin rakentamista puheenjohtajuuskaudella. Suomi tukee myös uusien langattomien hybridiratkaisujen kehittämistä alueen tarpeisiin.

Valtaosa arktista aluetta on merta. Meriliikenteen arktisilla alueilla odotetaan kasvavan merijään sulaessa ja uusien väylien avautuessa liikennöinnille.  Suomen puheenjohtajuuskauden tavoitteena onkin parantaa merenkulun turvallisuutta kiinnittämällä huomiota IMO:n polaarikoodiin, digitalisaation mahdollisuuksiin merenkulussa sekä arktisen navigoinnin haasteisiin.

Aivan keskeinen tavoite on sää- ja olosuhdetiedon parempi hyödyntäminen arktisen operaatioiden tukena ja ilmastonmuutoksen havainnoinnissa. Meteorologinen yhteistyö parantaa yleistä turvallisuutta, palvelee kansainvälistä meri- ja lentoliikennettä sekä tuottaa tietoa arktiselle ilmastotutkimukselle.

Meteorologian painottaminen arktisessa yhteistyössä on jo saanut kiitosta kansainvälisestikin. Fairbanksin kokouksessa WMO (maailman meteorologinen järjestö) hyväksyttiin Arktisen neuvoston tarkkailijajäseneksi. Tätä kautta maailman ilmatieteen laitosten asiantuntemus saadaan täysipainoisesti hyödyntämään arktista tutkimusta ja havaintopalveluiden kehittymistä.

Suomen ohjelma korostaa ilmastonsuojelua sekä kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista arktisella alueella. Nämä tavoitteet onnistuttiin kirjaamaan myös Fairbanksin julkilausumaan, joka toimii puheenjohtajuuskauden ohjenuorana.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla ympäristönsuojelullisia tavoitteita tuetaan liikennepolitiikalla. Robotit, automaatio ja älykäs väyläinfrastruktuuri yhdistettynä ajantasaiseen ja tarkkaan olosuhdetietoon lisäävät liikenteen ja liikkumisen turvallisuutta arktisilla alueilla sekä vähentävät päästöjä. Hyvät ja kattavat liikenneyhteydet ovat myös pohjoisten alueiden liiketoiminnan edellytys.

Kaksivuotinen puheenjohtajuuskausi antaa Suomelle mahdollisuuden edistää globaalisti liikenne- ja viestintäpolitiikan tavoitteita. On ilo lähteä viemään vahvaa suomalaista arktista osaamista kansainvälisille foorumeille!

Kristiina Pietikäinen

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön strategiajohtaja

liikennepolitiikka, viestintäpolitiikka, yleinen

Liikenne- ja viestintäministeriö 125 vuotta

Kansliapäällikkö Harri Pursiainen (Kuva: LVM)
Kansliapäällikkö Harri Pursiainen (Kuva: LVM)

Liikenne- ja viestintäministeriö täyttää 125 vuotta 13. päivänä syyskuuta 2017. Vuonna 1892 perustetun kulkulaitostoimituskunnan ajoista maa on kehittynyt ja ministeriö edeltäjineen on antanut siihen vahvan panoksen.

1800-luvun kulkulaitospolitiikka keskittyi kahteen liikennemuotoon: valtio rakensi kanavia ja rautateitä kasvaviin kuljetustarpeisiin. Radat ja vesiväylät nostivat Suomen teollisuusyhteiskunnaksi. Valtion infrastruktuuri nieli kulkulaitospolitiikan resurssit ja vei syystäkin hallinnon huomion. Maantiet olivat maanomistajien vastuulla. Siksi niitä oli vähän ja nekin huonoja. Teollisuuden kuljetuksiin niistä ei juuri ollut ja ihmiset taittoivat pitkätkin matkat jalan.

Palveluiden järjestämisessä suurimmat murheet olivat postipalvelut ja kehno kyytilaitos kestikievareineen. Myös lennätin ja sen kannoilla puhelin paransivat jo 1800-luvulta alkaen teollisuuden ja kaupan tuottavuutta. Vielä vuosikymmeniä ne olivat kuitenkin vain käenpoika kulkulaitosten pesässä.

Suomi tutustui autoon 1800-luvun lopulla, mutta liikennepolitiikassa tämän kolmannen liikennemuodon arvo tunnustettiin vasta 1920-luvulla. Muutamissa vuosikymmenissä kirkastui, että laivat ja junat olivat kohdanneet voittajansa.

Sodan jälkeen vaurastuva maa kasvoi autoyhteiskunnaksi. Kauppa ja kansainvälinen vuorovaikutus kasvattivat panostusta myös lentoliikenteeseen. Siitä tuli neljäs liikennemuoto vesi-, rautatie- ja tieliikenteen rinnalle.

Vielä suurempi muutos nähtiin kuitenkin vasta 1900-luvun lopulla. Viides liikennemuoto, viestintä, kasvoi kulkulaitosten liitännäisestä keskeiseksi yhteyksien tarjoajaksi. Alettiin puhua tietoyhteiskunnasta, jossa sähköisen viestinnän ja tietotekniikan liitto muutti kaiken, jota se kosketti. Kehitys jatkuu yhä.

Vuosikymmenten kuluessa liikennepolitiikan keinot ovat vaihdelleet. Liikennepolitiikan missio on kuitenkin säilynyt ennallaan. Ministeriö ja kaikki sen edeltäjät ovat edistäneet yhteiskuntaa, jossa ihmiset ja elinkeinoelämä voivat saada käyttöönsä korkealaatuisia, turvallisia ja edullisia yhteyksiä.

Liikenne ja viestintä ovat kiistattomasti keskeisiä hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn lähteitä. Yhteiskunnan siirtyessä tällä vuosisadalla yhä syvemmälle digitaalitalouteen liikenne- ja viestintäpolitiikan ydinalue on laajentunut infrastruktuurista palveluihin.

Liikenteen ja viestinnän verkot ovat toki edelleen tärkeitä ja vaativat niin julkiselta kuin yksityiseltäkin sektorilta suuria panostuksia. Nyky-yhteiskunta toimii kuitenkin verkossa tarjottujen palveluiden varassa. Niiden polttoaine on digitaalinen tieto. Ministeriö luo suotuisaa ympäristöä tietoon perustuvien liikenne- ja viestintäpalveluiden tarjonnalle.

Hyvät liikenne- ja viestintämarkkinat tuottavat suomalaisille ja maan elinkeinoelämälle maailmanluokan palvelut, jotka ovat turvallisia, edullisia, ympäristöystävällisiä ja teknisesti edistyneitä.

Osana Suomen 100-vuotisjuhlaa ministeriö kunnioittaa 125-vuotista historiaansa ja sen tekijöitä jatkamalla rohkeasti uudistustyötään.

Harri Pursiainen

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö

 

digitalisaatio, viestintä, yleinen

Tietosuoja digitaalisessa liiketoiminnassa: katse asiakkaaseen

”Kaksi silmää ei tee oloamme paremmaksi: yhdellä näemme elämän hyvät puolet, toisella huonot. Monilla on paha tapa sulkea ensimmäinen, ja kovin harvat sulkevat jälkimmäisen, senpä tähden yksi jos toinenkin olisi mieluummin sokea, ettei näkisi kaikkea mitä näkee.” *) Voltaire kirjoitti huomionsa ylös jo vuonna 1715, mutta filosofien terävät huomiot eivät muutamassa sadassa vuodessa tylsy.

Tietosuojakysymyksissä on viimeaikoina riittänyt katsottavaa, kun parisataasivuinen EU:n yleinen tietosuoja-asetus julkaistiin huhtikuussa 2016. Monet rekisterinpitäjät näkevät asetuksessa vain huonoja puolia, ja osa varmasti haluaisi vain ummistaa silmänsä ja unohtaa koko asian. Niin ei kuitenkaan kannata tehdä.

Toimiva ja asiakaslähtöinen digitaalinen liiketoiminta edellyttää vahvaa tietosuojaa. Vahvaa tietosuojan tasoa edellyttää myös EU:n yleinen tietosuoja-asetus. Vaikka joskus tuntuukin, että moni saattaa ajatella toisin, tietosuoja-asetuksen tavoitteena ei ole haitata digitaalista liiketoimintaa tai kangistaa toimijat miljoonasanktioiden pelolla: päinvastoin sen tavoitteena on luoda vankka pohja luotettavalle toiminnalle ja avata ovet EU:n sisämarkkinoille.

Ministeriön järjestämän Digitaalisen liiketoiminnan tietosuojafoorumin ydinviesti on, että tietosuoja on mahdollisuus digitaalisille palveluille ja mahdollisuus kehittää uutta liiketoimintaa. ”Mistä niitä mahdollisuuksia sitten löytyy tietosuoja-asetuksen velvollisuuksien ja paikoin hankalasti kirjoitettujen artikloiden keskeltä?” kysytään usein.

Luottamus on yksi niistä avainsanoista, joita on hyvä nostaa esille. Luotettava toiminta houkuttaa asiakkaita ja siitä voi tulla vahva kilpailuetu. Kysymys on myös liiketoimintamallien turvaamisesta: jos datan hyödyntämistä halutaan jatkaa, tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä. Henkilötietojen hyödyntäminen on usein tarpeellista, ja läpinäkyvästi tehtynä se palvelee sekä rekisteröityä kuluttajana että rekisterinpitäjää palveluntarjoajana.

Rekisterinpitäjän ja rekisteröidyn välisen luottamuksen rakentamisen keskiössä on rekisteröidyn oikeuksien toteuttaminen. Rekisteröidyn oikeudet ovat myös tietosuoja-asetuksen kulmakivi. Tietosuoja-asetuksessa on monelta osin kyse sellaisista oikeuksista, jotka rekisterinpitäjien on tullut jo ennen asetusta ottaa huomioon. Tietosuoja-asetus kyllä tarkentaa rekisteröidyn oikeuksia ja luo myös muutaman uuden oikeuden.

Rekisterinpitäjän katseen asiakkaaseen ei tule olla vain tiedonkeruuta vaan on osattava nähdä myös asiakkaan etu ja toiveet. Rekisteröidyn oikeuksien toteuttamisessa ei ole kyse vain rekisterinpitäjän ja rekisteröidyn välisestä oikeudellisesta suhteesta, vaan kyse on ennen kaikkea palveluntarjoajan ja asiakkaan välisestä asiakassuhteesta.

Luottamuksellisen asiakassuhteen kannalta on ensiarvoista muistaa se, että rekisteröity voi kiinnostua entistä tarkemmin rekisterinpitäjän toiminnasta ja omien oikeuksiensa toteutumisesta. Kestävän ja kilpailukykyisen liiketoiminnan kannalta ei ole toisarvoista, millä silmillä asiakkaat katsovat takaisin palveluntarjoajaansa.

Tuomas Kaivola

Kirjoittaja on ylitarkastaja LVM:n tieto-osaston tietoliiketoimintayksikössä

*) Sitaatti: Voltaire: Silmäpuoli kantaja. Suomentanut Leena Rantanen.

Digitaalisen liiketoiminnan tietosuojafoorumi on liikenne- ja viestintäministeriön järjestämä sidosryhmätilaisuus, joka kokoontuu 3–5 kertaa vuodessa. Tilaisuuksissa käsitellään teemoittain tiettyä ajankohtaista tietosuojakysymystä.

 Foorumi alkaa asiantuntijapuheenvuoroilla, joiden jälkeen työpajakeskusteluissa vaihdetaan kokemuksia, jaetaan hyviä käytäntöjä sekä mietitään yhdessä ratkaisuja.

 Lue lisää osoitteessa: www.lvm.fi/tietosuojafoorumi

yleinen

Miksi digitalisaatio on maaseudun kannalta keskeistä? Tässä viisi syytä

pyry_2016
Pyry Takala

Maaseudun menestys tulevaisuudessa on paljon kiinni siitä, osataanko digitalisaation mahdollisuuksia hyödyntää. Näin voisi tiivistää yhteen virkkeeseen juuri valmistuneen Smart Countryside -selvityksen sanoman.

Kyseessä on valtioneuvoston selvityshanke, jossa on etsitty keinoja siihen, kuinka maaseudun palveluja voisi parantaa digitalisaatiota ja kokeiluja hyödyntämällä (lisätietoja selvityksestä saa osoitteesta tietokayttoon.fi).

Digitalisaatio tarkoittaa eri ihmisille eri asioita: yhdelle se on videoneuvotteluita, toiselle verkko-ostoksia. Joillekin koko digitalisaation käsite voi jäädä hämäräksi. Mutta miksi varsinkin syrjäseuduilla asuvien tulisi olla kiinnostuneita aiheesta?

Ensinnäkin, sähköisiin palveluihin ladataan suuria odotuksia. Monet kokevat ne tärkeimpänä keinona pitää tyhjenevä maaseutu asuttuna jatkossakin. Moni kuitenkin kokee tarvitsevansa lisää tietoa ja opastusta palvelujen käyttöön. Toisin sanoen kaikkien taidot eivät ole vielä odotusten tasolla.

Toiseksi, digitalisaatioon liittyy syrjäytymisen riski. Monet hoitavat jo kätevästi pankkiasiat ja uutisten luvun älypuhelimella. Sen sijaan monet digitaalisia palveluja eniten tarvitsevista, kuten vanhukset, uhkaavat jäädä palvelujen ulkopuolelle. Monelta puuttuu yhä sähköpostiosoite. Osa yrityksistä hyödyntää jo big dataa, toiset eivät koe digitalisaation hyödyttävän lainkaan.

Tästä päästäänkin kolmanteen huomioon: digitalisaatio mullistaa yritystoimintaa. Moni yritys pyrkii yhä muokkaamaan nykyistä toimintaansa sähköiseksi, vaikka koko toimintamallia voisi hahmotella uusiksi. Jos verkkoyhteydet ovat kunnossa, syrjäisimmälläkin peräkylän kaupalla on mahdollisuus hankkia asiakkaita kaikkialta maailmasta. Tätä globaalissa kilpailussa pärjääminen myös vaatii.

Neljänneksi, digitalisaatio on jo tuonut maaseudulle paljon hyvää. Yritykset houkuttelevat asiakkaita Facebookissa, Seinäjoella liikkumista voi ostaa palvelupaketteina, kirjastot opettavat tablettien käyttöä ja etätyö onnistuu vaikka savusaunan kuistilta. Lääkäri hoitaa etäyhteydellä, Postilta voi tilata ruohonleikkuun ja verkkokurssit mahdollistavat etäopiskelun. Jatkossa esimerkiksi tavaroiden ja ihmisten liikkumisvirrat on mahdollista yhdistää niin, että turhat ajot vähenevät.

Viimeisenä huomiona on syytä mainita, että nettiyhteyksissä on parantamisen varaa. Vaikka 4G-verkko kattaa jo yli 97 prosenttia väestöstä, lisäpanostuksia tarvitaan toimintavarmaan, kiinteään verkkoon. Tähän on panostettu ja panostetaan jatkossakin. LVM valmistelee esimerkiksi laajakaistatukilain muutosta, jolla edistetään laajakaistaverkkojen rakentamista lisäämällä julkisen tuen osuutta hankkeen kokonaiskustannuksista.

Smart Countryside on tutkimus, jossa on haalittu valtava määrä perustietoa tulevien kokeilujen pohjaksi. Suomi on jo täynnä alueellisia kokeiluja, ja jatkossa on keskityttävä hyödyllisen tiedon ja kokemusten levittämiseen. Tätä varten valtioneuvoston kanslia rakentaa parhaillaan Kokeilun paikkaa, jossa tietoa ja kokeiluideoita voi jakaa (kokeilunpaikka.fi). Palvelu avataan helmi-maaliskuun vaihteessa.

Erilaisilla alueilla digitalisaatio ei kuitenkaan etene ylhäältä johdetusti, vaan paikallistuntemus on äärimmäisen tärkeää. Jotta maaseutu voidaan säilyttää elinvoimaisena, ideoita ja uudistushenkeä tarvitaan joka puolella Suomea.

Pyry Takala

Kirjoittaja on ylitarkastaja LVM:n palveluosaston markkinayksikössä

Smart Countryside: Maaseudun palveluiden kehittäminen ja monipuolistaminen digitalisaatiota ja kokeiluja hyödyntämällä