digitalisaatio, sosiaalinen media, verkostot, viestintä

#Haloo ministeriö, #haloo virkamies

Taina Pieski
Taina Pieski

Vielä jokunen vuosi sitten monissa julkishallinnon organisaatioissa pohdittiin, saavatko virkamiehet käyttää sosiaalisen median palveluita virka-aikana. Nämä pohdinnat ovat onneksi vähentyneet, ja yhä useammassa organisaatiossa kannustetaan virkamiehiä hyödyntämään somea virkatyössään.

Näin on tehty myös liikenne- ja viestintäministeriössä. Some on virkamiehen perustyökalu, ja työnantaja tarjoaa sen käyttöön valmennusta tarvittaessa kädestä pitäen. Henkilöstöstämme yli kolmannes on tällä hetkellä Twitterissä, johtajista kaikki. Moni käyttää työssään muitakin some-palveluita.

Käytämme somea vuoropuheluun sidosryhmien ja kansalaisten kanssa. Kerromme valmisteilla olevista asioista ja vastaamme kysymyksiin. Some toimii myös mainiona tiedonhaun ja tiedonjaon palveluna.

Toki haluamme myös vaikuttaa somen kautta. Tutkimusten mukaan henkilön some-viesti on kuusi kertaa vaikuttavampi kuin organisaation lähettämä viesti. Siksi viestintä on kaikkien virkamiesten työtä.

On selvää, että nykyään kaikkien julkishallinnon organisaatioiden ja yhä useamman virkamiehen on oltava somessa, koska siellä ovat myös palkkamme maksajat, kansalaiset. Tulevaisuuden virkamies ei pukaa pykäliä poterossa yksin, vaan tekee sen vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa ja kansalaisia kuullen. Tämä on hyvä ottaa huomioon myös uusien virkamiesten rekrytoinnissa.

Digitaalisessa maailmassa fiksu virkamies osaa hyödyntää kaikki olennaiset digitaaliset lähteet ja käyttää some-kanavia vuorovaikutuksessa, osallistamisessa ja tiedonhaussa. Tässä on vielä iso tuottavuusloikka tekemättä.

Virkamiesten läsnäolo somessa lisää organisaation läpinäkyvyyttä ja asioiden valmistelun avoimuutta – ja parantaa siten demokratiaa. Some-vuoropuhelu voi parhaimmillaan parantaa myös valmisteltavana olevien asioiden laatua.

Työaikana siis kuuluu someilla. Se on virkatyötä siinä missä muistioiden ja pykälien kirjoittaminen, kokoustaminen tai puhelimessa puhuminen.

Läsnäolo somessa tarkoittaa sitä, että linja on auki, kun kansalainen huhuaa #haloo virkamies!

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön viestintäjohtaja

digitalisaatio, lainsäädäntö, verkostot, viestintä

Turvallista ja helppoa tunnistautumista digitaalisiin palveluihin

Viestinnän tietovarannot -yksikön johtaja Olli-Pekka Rantala (Kuva: LVM)
Viestinnän tietovarannot -yksikön johtaja Olli-Pekka Rantala (Kuva: LVM)

Helppokäyttöiset ja turvalliset tunnistamisratkaisut ovat yksi perusedellytys digitaalisten palveluiden laajalle ja monipuoliselle käytölle.

Suomalainen tunnistamisjärjestelmä on rakentunut aikojen kuluessa. Näin on syntynyt monitoimijamalli, jossa vahvan sähköisen tunnistamisen välineitä tarjoavat pankit, teleyritykset ja valtiollisena toimijana Väestörekisterikeskus.

Vahvaa tunnistamista käytetään lähinnä pankki- ja viranomaisasiointiin. Muihin kaupallisiin palveluihin vahva sähköinen tunnistaminen ei ole laajassa mitassa levinnyt. Vahvaa tunnistamista pidetään kalliina ja monimutkaisena, koska se edellyttää sopimista kaikkien tunnistuspalvelun tarjoajien kanssa erikseen.

Nykytilaa ei voi pitää tyydyttävänä palvelun käyttäjän eikä tarjoajan näkökulmasta. On lukuisia kaupallisia digitaalisia palveluita, joihin käyttäjien on luotava erilliset käyttäjätunnukset ja salasanat hallitakseen tileillään olevia teatterilippuja, matkalippuja tai veikkausvoittoja. Tällainen heikko sähköinen tunnistaminen ei ole tietoturvallisuuden näkökulmasta hyvä eikä käyttäjäystävällinen malli.

Muutosta parempaan on luvassa. Tammikuussa tulee voimaan sähköistä tunnistamista koskevan lain muutos, joka mahdollistaa ns. ensitunnistamisen ketjutuksen. Käyttäjä voi jatkossa hankkia uuden tunnistusvälineen sähköisesti edellyttäen, että hänellä on ennestään pankkitunniste tai muu vahvan sähköisen tunnistamisen väline. Muutos helpottaa vaihtoehtoisten tunnistusvälineiden hankkimista ja siten edistää tunnistusvälineiden keskinäistä kilpailua.

Suurempi muutos on luvassa keväällä 2017, jolloin kaikkien tunnistuspalvelun tarjoajien on määrä muodostaa luottamusverkosto. Tämä helpottaa merkittävästi tunnistautumista vaativien digitaalisten palveluiden tarjoajien asemaa. Niiden ei enää tarvitse sopia tunnistamisesta jokaisen tunnistuspalveluntarjoajan kanssa erikseen, vaan yksi tunnistusoperaattori voi hoitaa sopimukset luottamusverkoston jäsenten kanssa. Sopimisesta tulee yksinkertaisempaa ja odotettavasti myös kustannukset laskevat. Käyttäjän asema paranee, kun entistä useampiin kaupallisiinkin palveluihin pääsee samoilla tutuilla ja turvallisilla tunnisteilla kuin pankkiin ja verottajalle.

Lainvalmisteluprosessi sai hienolla tavalla eri ministeriöt, pankit ja teleyritykset kokoamaan voimansa ja kirkastamaan yhteisen päämäärän, jota kohti askeltaa. Luottamusverkoston rakentaminen edellyttää vielä runsaasti alemman tasoisia normeja, sopimuksia ja kuten nimikin sanoo: luottamusta. Aikataulu on tiukka ja asiat usein teknisesti monimutkaisia. Odotukset, että pykälät muuttuvat todellisuudeksi mahdollisimman pian, ovat korkeat. Sen vuoksi on tärkeää pitää tavoite kirkkaana ja edetä määrätietoisesti kohti kansainvälisestikin ainutlaatuista tunnistamismallia.

Kirjoittaja on Viestinnän tietovarannot -yksikön johtaja.

lainsäädäntö, liikennepolitiikka

Tieliikenteeseen tuoreet lait

Meneillään oleva tieliikennelain kokonaisuudistus on iso remontti. Nykyisin voimassa oleva laki on peräisin vuodelta 1981 ja sitä täydentävät monet asetukset eri vuosilta. Laissa on noin sata pykälää ja asetuksissa pykäliä on satoja.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner

Ei tarvitse kuin muistella 80-luvun alun automalleja oivaltaakseen, kuinka paljon sekä maailma että liikenne ovat tänä aikana muuttuneet. Tähän asti lainsäädäntöä on toki korjailtu ja ajantasaistettu sieltä täältä, mutta nyt se perataan pohjia myöten.

Tarkoituksena on luoda uusi säädöskokonaisuus, joka pysyisi muun muassa autotekniikan ja älyliikenteen kehityksen vauhdissa. Lisäksi tavoitteena on esimerkiksi yksinkertaistaa viranomaisten menettelytapoja, kiinnittää nykyistä enemmän huomiota liikenneturvallisuuteen ja kansalaisten oikeusturvaan. Viimeksi mainittuun poistamalla säädöksistä tulkinnanvaraisuutta.

Työ alkoi kesällä 2013. Nyt kirjoitetaan säädösluonnoksia useissa työryhmissä. Seuraava vaihe on luonnosten lähettäminen lausuntokierrokselle ennen kuin niistä tulee hallituksen esityksiä, jotka annetaan eduskunnalle. Tämän arvioidaan tapahtuvan vuoden kuluttua eli syksyllä 2016.

Lainsäädäntöprosessi on yhtä monipolvinen riippumatta siitä, onko kyseessä iso vai pieni laki. Siksi nyt olisi järkevää niputtaa pienemmät säädöstarpeet samaan nippuun kokonaisuudistuksen kanssa.

Näin on luontevaa toimia esimerkiksi raskaiden ajoneuvojen rengasvaatimusten kanssa. Asia puhutti erityisesti pohjoisessa viime talvena. Kuljetus- ja rengasala esittivät talvirenkaille uusia vaatimuksia ja asian korjaamista pikaisella lakimuutoksella. Poliisin ja Trafin tienvarsitarkastusten perusteella raskaan kaluston renkaat ovat kuitenkin varsin hyvässä kunnossa, eikä vaatimusten kiristämiseen ole kiireellistä tarvetta.

Jos säädöksiä muutettaisiin nyt, ne jouduttaisiin kuitenkin avaamaan uudelleen kokonaisuudistuksen yhteydessä lakiteknisistä syistä.

Tieliikennelain kokonaisuudistus on paketti, joka koskettaa käytännössä meitä jokaista. Liikenne on myös asia, josta jokaisella on mielipide.

Lain valmistelu on avoin prosessi. Kaikista teksteistä pyydetään lausuntoja ennen kuin niistä muovautuu virallisempia esityksiä. Lausunnot eivät ole vain valittujen tahojen yksinoikeus, vaan mielipiteensä voi kertoa kuka tahansa. Tämä olisikin tervetullutta.

Kun lausuntojen aika tulee, kannattaa käyttää tilaisuutta hyväkseen. Koska liikenne koskee meitä kaikkia.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeri