digitalisaatio, viestintä

Kasvua digitalisaatiosta

Yksikön johtaja Päivi Antikainen (Kuva: LVM)
Yksikön johtaja Päivi Antikainen (Kuva: LVM)

Digitalisaatio on yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista ja taloudellisista muutosvoimista. Se on merkittävin yksittäinen talouskasvuun vaikuttava tekijä ja välttämätön aines lähes kaikissa liiketoiminta- ja rakenneuudistuksissa. Se ei jätä huomiotta ketään, eikä mitään.

Digitaalitalous imee ravinteensa palveluista ja räjähdysmäisesti kasvavasta digitaalisesta tiedosta. Se hyödyntää kasvuunsa nopeat tietoliikenneyhteydet ja anturit sekä jakamis- ja alustatalouden mahdollisuudet. Sille mikään maantieteellinen kolkka ei ole syrjäinen. Kasvun edellytykset löytyvät kaikkialta ja matka maailman markkinoille on yhtäläinen. Miksi siis viljellä vain kotimaan tarpeisiin?

Digitalouden kasvu edellyttää perinteisten toimintatapojen ja rakenteiden muutosta sekä vanhan sääntelyn kyseenalaistamista. Se edellyttää vahvoja isäntiä ja rohkeita emäntiä. Niitä, jotka uskaltavat ottaa uudet välineet ja menetelmät käyttöön, ja niitä, jotka uskaltavat sen mahdollistaa silloinkin kun se merkitsee vanhasta luopumista. Miksi siis viljellä vanhaa kun ilman uutta ei enää tule toimeen?

Julkishallinnon palveluiden digitalisointi on vienyt viime vuosina monen huomion. Toki julkishallinnossakin on vielä työsarkaa, mutta nyt on aika kääntää katse elinkeinoelämän ja yritysten suuntaan. Esimerkiksi sähköisen kaupan ja teollisuuden automatisaation saralla ei sirppi ole heilunut läheskään niin tiuhaan kuin mitä hedelmällinen maaperä olisi antanut myöten. Missä on digitalouden arvonluonti, kasvu ja työllisyys ellei yksityisellä sektorilla?

Digitalisaatioon perustuva kukoistus edellyttää uudenlaisia kumppanuuksia ja yhteistyötä. Kasvua ei synny pelkkään omaan siiloon katsomalla. Liikenne- ja viestintäministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö tiivistävät yhteistyötään. Ratkaisuja haetaan nyt yhdessä elinkeinoelämän kanssa liikenteen palvelukehityksen, teollisen internetin, robotisaation sekä dataliiketoiminnan haasteisiin. Samalla luodaan uudenlaista virkamieskulttuuria, jossa osaaminen lisääntyy ja toimintaan saadaan lisää tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Miksei vastaavia kumppanuuksia luotaisi myös muualla yhteiskunnassa ja valtionhallinnossa?

Kasvukilpailun voittajia on vaikea veikata. Ja miksi pitäisikään. Viimekädessä kuluttajat äänestävät jaloillaan ja pädeillään. Siksi kannattaa kuunnella käyttäjien tarpeita ja rakentaa luottamusta internetiin. Siksi kannattaa panostaa kokeiluihin ja varautua suunnan muutoksiin. Koskaan ei tiedä mistä versosta lähtee komein kasvu.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön Viestintäpalvelut-yksikön johtaja

arktisuus, tutkimus, verkostot

Arktisesta osaamisesta menestystä verkostoitumalla

Ylijohtaja, osastopäällikkö Pekka Plathan (Kuva: LVM)
Ylijohtaja, osastopäällikkö Pekka Plathan (Kuva: LVM)

Suomi on maailman arktisin maa. Olemme vuosituhansien kuluessa onnistuneet kehittämään keinoja, joilla selviämme pitkästä, pimeästä, kylmästä ja lumisesta talvesta. Suomi on maailman mittakaavassa hyvinvoiva maa. Hyvinvointimme on mahdollista, koska laivat, junat ja rekat kulkevat ja lentokoneet nousevat ja laskevat kaikkina vuodenaikoina, myös jäässä, lumessa ja pakkasessa. Arktisuus ei rajoitu pohjoisnavalle tai Jäämerelle.

Olemmeko riittävän hyvin ymmärtäneet, miten arvokasta osaamista Suomeen on kertynyt tämän arktisen selviytymistarinan ansiosta? Osaamistamme tarvitaan ilmastonmuutoksen ja arktisten alueiden luonnonvarojen hyödyntämisen myötä. Tarvitaan yhä enemmän ymmärrystä siitä, miten kylmissä olosuhteissa toimitaan.

Tulevina vuosikymmeninä arktisten investointien arvioidaan yltävän 100 miljardiin euroon. Näin todettiin pääministerin ilmoituksessa arktisesta strategiasta lokakuussa 2013. Samassa yhteydessä myönnettiin nöyrästi, että voimien yhdistäminen ei aina ole ollut suomalainen vahvuus, joten siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tässä onkin pysähtymisen paikka. Yritysten yhteistyö on välttämätöntä liiketoiminnan syntymiseksi.

Jos Suomi haluaa menestyä arktisen osaamisensa tuotteistamisessa ja viennissä nykyistä laajemmin, meidän tulee oppia toimimaan poikkihallinnollisesti ja verkostoituneesti. Yhteistyötä tarvitaan – eikä pelkästään yritysten välillä. Virkamiehet, tutkimuslaitokset, yliopistot, valtio, kunnat ja kaupungit tulee saada saman pöydän ääreen löytämään siilot murtavia toimintatapoja.

Liikenne- ja viestintäministeriön Fintrip-ohjelmassa on kehitetty määrätietoisesti verkostomaista toimintamallia oman hallinnonalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan koordinoimiseksi ja alan toimijoiden verkostojen törmäyttämiseksi. Yhtenä tuloksena on verkosto, joka suunnittelee Arktisen merellisen osaamiskeskuksen perustamista. Tämä hanke yhdistää kaupunkeja, yrityksiä ja ministeriöitä, jokaista omassa roolissaan. Yhteistyötä tarvitaan koulutuksessa, tutkimuksessa, tuotekehityksessä, markkinoinnissa ja viennissä. Potentiaalisia asiakkaita löytyy kansainvälisistä öljy-yhtiöistä, vakuutusyhtiöistä ja laivanvarustamoista. Osaamiskeskuksen myötä Suomi voi profiloitua arktisen operoinnin osaajaksi, ympäristön puolustajaksi ja cleantechin huippumaaksi.

Suomessa on määrätietoisesti pyritty kehittämään konsepteja verkostomaiseen toimintaan, mutta niiden pystyssä pysymiseen ei ole panostettu. Uusien verkostomaisten toimintatapojen kehittämiseen tarvitaan pitkäkestoista julkista tukea. Tekes ja Suomen Akatemia rahoittavat isoissa ohjelmissa arktista tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Toivottavasti myös verkostomaista toimintatapaa tutkitaan ja kehitetään.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön yleisen osaston osastopäällikkö.

liikenne, liikennepolitiikka

Kulkulaitosministeriön paluu?

Kansliapäällikkö Harri Pursiainen (Kuva: LVM)
Kansliapäällikkö Harri Pursiainen (Kuva: LVM)

Liikenneministeriö syntyi 45 vuotta sitten. Asuntopolitiikka oli siirretty vanhasta kulkulaitosministeriöstä pois jo vuonna 1966 ja neljä vuotta myöhemmin työvoimapolitiikka sen perässä. Jälleenrakentamisen aika oli ohi ja tie- ja rataverkko pääosin nykylaajuudessa.

Syntyi liikennepolitiikka. Se alkoi havainnosta, että liikenteen yhteiskunnallinen missio on siirtää tavaroita ja ihmisiä, ei niinkään työllistää yleisillä rakennustöillä.

Melkein puolen vuosisadan jälkeen jotkut kaipaavat yhä rakentamisen kulta-aikaa. Vaalien alla on ehdotettu väylä- ja asuntorakentamisen kokoamista saman ministeriön vastuulle. Rakennetun ympäristön ministeriötä kaavaillaan kaupunkipolitiikan vahvaksi toimijaksi. Ahtaasti rakennusalan siilosta katsoen se näyttäisikin loogiselta. Suunta olisi kuitenkin väärä.

Vuodesta 2000 väylähankkeisiin käytettävä raha on kolminkertaistunut. Samana aikana väylien ylläpitovarojen ostovoima on pudonnut kolmanneksen. Uushankkeet ovat syöneet rahat teiden ja ratojen kunnossapidosta. Liikkuja huomaa sen.

Kasvaneinakin teiden ja ratojen rakentaminen on vain prosentin loukkaa Suomen 34 miljardin euron liikennemarkkinoista.

Liikennepolitiikan päähuomio on lopuissa 99 prosentissa markkinoista. Liikkujalle väylien kunto ja liikkumispalvelut ovat tärkeämpiä kuin näyttävät rakennusprojektit.

Liikennepolitiikka luo markkinoille hyviä olosuhteita sääntelyllä sekä edistämällä kilpailua ja pääosin kaupallisia palveluita. Se edistää logistiikkaa, joukkoliikennettä, merenkulkua ja lentoliikennettä. Se huolehtii, että liikkuminen ja kuljetukset ovat turvallisia ja edullisia ja että peruspalveluita saa aina. Se ottaa digitalisaation liikkumispalveluiden voimaksi, edistää innovaatioita ja paljon muuta. Rakennushankkeisiin kuluu liikennepolitiikan resursseista vain pieni osa.

Liikennepolitiikan sielu ei siis enää ole rakennustyömailla, vaan liikennemarkkinoilla.

Kyllä valtio yhä rakentaakin, vaikka se ei liikennepolitiikan ydin olekaan. Liikenneverkkoa, elinkeinopolitiikkaa, palvelurakennetta ja maankäyttöä on suunniteltava yhdessä. Uutta kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriötä siihen ei tarvita.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö.