digitalisaatio, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, viestintä, yleinen

Seuraavat 125 vuotta

Kansliapäällikkö Harri Pursiainen (Kuva: LVM)
Kansliapäällikkö Harri Pursiainen (Kuva: LVM)

Kulkulaitosten hallinnoinnista on 125 vuodessa kasvanut liikenne- ja viestintäpolitiikka, jolla yhteiskunnan pyörät pidetään liikkeessä. Sen keinoin voitetaan etäisyyksien aiheuttamat haitat. Liikenne ja viestintä ratkovat ikuista tehtävää: sitä, miten ihmiset, tavarat, tieto ja palvelut voivat olla läsnä ja saatavilla siellä, missä niitä tarvitaan.

Liikenne- ja viestintäministeriöksi varttunut suuriruhtinaskunnan kulkulaitostoimikunta pyrkii yhä yhdistämään ihmisiä, maata ja maailmaa.

Viestintä ja yhä enemmän liikennekin on opittu näkemään palveluina. Ne kietovat ihmiselämän verkkoihinsa tekemällä mahdolliseksi yhtä hyvin ihmisten arkisen kanssakäymisen kuin globaalin tuotannon, palvelut ja kaupan. Liikenne ja viestintä ovat yhteiskunnan hyvinvoinnin välttämättömän perusta ja yhteiskunnan kehityksen moottori seuraavallakin vuosisadalla.

Teknologia on ollut ja on liikenne- ja viestintäjärjestelmän suuri muutostekijä. Digitaalitaloudessa tieto on palveluiden polttoainetta. Digitaalisen tekniikan mahdollisuuksien käyttäminen on vasta alussa ministeriön toimialalla niin kuin koko yhteiskunnassakin. Tieto liikkuu ja tuottaa lisäarvoa. Sen avulla yhteiskunta on yhä tehokkaampi, turvallisempi ja tasa-arvoisempi. Ilmastonmuutoksen uhan alla elävässä maailmassa liikenneteknologia tarjoaa myös uusia käyttövoimia, jotka sallivat ympäristöystävällisen liikkumisen, kuljetukset ja palvelut.

Ihmisen työtä ja vastuuta siirtyy yhä autonomisemmalle teknologialle. Automatiikka auttaa ja helpottaa liikkumistamme jo nyt. Aikanaan digitaalitekniikan huipputuote, robotti, muuttaa liikkuvan ihmisen roolin kuljettajasta pelkäksi matkustajaksi kaikissa liikkumisvälineissä. Robotit leimaavat liikenteen ja viestinnän seuraavaa sataa vuotta. Liikenne- ja viestintäpolitiikalla luodaan puitteet turvalliselle kehitykselle.

Liikenne- ja viestintäjärjestelmä toimii verkoissa. Tieto- ja viestintäverkot, maantiet, rautatiet, vesiväylät ja lentoasemaverkosto ovat yhteiskunnan infrastruktuurin kovinta ydintä. Tulevaisuudessa ne kietoutuvat monisäikeiseksi systeemiksi. Tulevaisuuden verkostojen rakentaminen vaatii paljon resursseja.

Kaupalliset viestintäverkot kehittyvät markkinaehtoisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Liikenneverkkojen taso puolestaan riippuu julkisesta taloudesta, koska julkisyhteisöt omistavat ja ylläpitävät valtaosaa liikenneverkoista. Verkot voisivat olla yhteiskunnan ja talouden kehityksen vahva muutosvoima, johon tehty investointi palautuisi maan parempana kilpailukykynä ja ihmisten hyvinvointina.

Vielä nyt kuljemme väärään suuntaan. Sen sijaan, että liikenneverkkojen kehittäminen olisi vahva muutosvoima, ne rappeutuvat resurssien niuketessa. Sataa vuotta emme voi odottaa. Liikenneverkkojen rahoituksen ongelma on ratkaistava kestävällä tavalla ja mahdollisimman nopeasti.

Myös seuraavat 125 vuotta liikenne- ja viestintäpolitiikalla voidaan edistää ihmisten hyvinvointia. Yhteyksiä ja niiden tekijöitä tarvitaan aina. Maailma, jossa liikenne ja viestintä eivät kehity, jää kehityksestä jälkeen kaikessa muussakin.

Harri Pursiainen

kansliapäällikkö

automatisaatio, digitalisaatio, liikenne

Raideliikenteen automaatiolla lisää turvaa ja tehoa

Janne Hauta (Kuva: LVM)

Junat ja raitiotiet olivat industrialismin ensimmäisiä ”moderneja” kulkutapoja. Kiskot mahdollistivat tavaroiden ja ihmisten liikkumisen myös seuduilta, joissa ei ollut vesireittiä. Tämän seurauksena teollistuminen levisi huomattavasti aikaisempaa laajemmille aluille.

Tieliikenteen automatisoituminen ja palveluistuminen etenee kovalla vauhdilla ja nämä trendit tulevat myös vauhdilla raideliikenteeseen. Automaatiota on kuitenkin hyödynnetty kaupunkiraideliikenteessä jo kauan.

Esimerkiksi Lontoossa, Kööpenhaminassa ja Pariisissa on ollut automaattisia metrolinjoja jo vuosien ajan. Kuten muussakin automaatiossa, myös kaupunkiraideliikenteessä sillä pyritään lisäämään turvallisuutta, tehostamaan ratakapasiteetin käyttöä sekä energiatehokkuutta. Metrojärjestelmät ovat toimintaympäristöinä suljettuja ja tämän vuoksi yksinkertaisempia toteuttaa automaattisen operoinnin näkökulmasta. Suomessa metroliikenteen automaation odotetaan tapahtuvan 2020-30 -luvun taitteessa kalustouudistusten yhteydessä.

Raitiovaunuliikenteen automaation osalta on todennäköistä, että automaattiajamisen teknologiaa kehitetään ensin autoihin ja tätä kehitystyötä hyödynnetään raitiovaunuihin. Tähän on syynä turvallisuus: Raitiovaunuliikenne toimii avoimessa vuorovaikutteisessa ympäristössä muun liikenteen ja tienkäyttäjien kanssa.

Viime aikoina sekä EU:n rautatievirasto ERA:ssa että Euroopan sateliittinavigointivirastossa GSA:ssa on kiinnitetty huomiota satelliittipaikannuksen ja automaation tuomiin mahdollisuuksiin raideliikenteen kulunvalvonnassa. Suomen onkin hyvä seurata tiiviisti sitä, miten uudet tekniikat kehittyvät ja miten niitä otetaan eri maissa turvallisesti käyttöön. Uusiin tekniikoihin sisältyy mahdollisuus tehdä asiat ja investoinnit halvemmalla. Raideliikenne ei tee tässä poikkeusta.

Junaliikenteessä automaatiota hyödynnetään jo kuljettajien apuna. KUPLA eli kuljettajien päätelaite on tablettisovellus, joka otettiin käyttöön reilu vuosi sitten, toimii veturinkuljettajien ensisijaisena tiedonlähteenä. Sovellus mahdollistaa nopean ja reaaliaikaisen tilannetiedon välittämisen junan kuljettajalle.

Lentoasemien terminaalien välisessä liikenteessä täysin automaattiset tai kokonaan kauko-ohjatut junat ovat olleet maailmalla käytössä jo pitkään. Näissä kohteissa pitkälle viedyn automaation mahdollistaa muulta liikenteeltä erotettu rataverkko, joka yksinkertaistaa toimintaympäristöä merkittävästi.

Raideliikenne on aina ollut, ja tulee olemaan, tärkeä osa arjen ja loman liikkumista. Automaation avulla siitä on mahdollista tehdä vieläkin kilpailukykyisempää ja turvallisempaa.

Janne Hauta

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön Tieto-osaston neuvotteleva virkamies.

 

yleinen

Verkkovierailua kuin kotimaassa – kotimaata unohtamatta

Sini Wiren
Sini Wirén

Kesäkuun 15. päivä tulee voimaan verkkovierailua koskeva uusi EU-asetus. Uudistuksen myötä kotimaan liittymällä soitetuista puheluista ja tekstiviesteistä ei enää peritä lisämaksua unionissa matkustettaessa. Myös dataa voi monissa tapauksissa käyttää kohtuudella ilman ylimääräisiä kuluja.

Verkkovierailumaksuja on alennettu asteittain jo kymmenen vuoden ajan. Unionin linjaus maksujen poistamisesta kokonaan syntyi kesällä 2015. Keskeiset yksityiskohdat kuitenkin jäivät tiukkoihin jatkoneuvotteluihin, jotka kestivät aina tämän vuoden alkuun saakka.

Suomi on kannattanut tavoitetta verkkovierailumaksujen poistamisesta. Käyttäjiltä perittävien lisämaksujen kielto ei kuitenkaan saa johtaa kotimaisen hintatason nousuun tai markkinahäiriöihin. Pohjois-Euroopassa ja erityisesti Suomessa tarjotaan merkittävissä määrin edullisia rajattomia liittymäpaketteja. Datan käyttömäärät ovat eurooppalaiseen keskiarvoon nähden moninkertaisia.

Tilanne, jossa matkustajalle ilmaista verkkovierailua tarjoava kotioperaattori joutuisi edelleen maksamaan kohdemaan vierailuverkon operaattorille merkittäviä tukkumaksuja, olisi kestämätön. Jatkoneuvotteluissa Suomi pitikin välttämättömänä säänneltyjen tukkuhintakattojen huomattavaa alentamista.

Neuvotteluiden lähtöasetelma ei ollut helppo. Komission ehdottamassa täydentävässä sääntelyssä lupaus Suomen kaltaisten edullisten kotimaisten hinnoittelumallien turvaamisesta oli jäämässä huomioimatta. Samanaikaisesti neuvoston linjauksia tukkuhintakatoista dominoivat korkeita tukkumaksuja ajavien turistimaiden kannat. Joulukuussa 2016 Suomi joutui äänestämään ehdotuksia vastaan.

Kansallisella poliittisten päättäjien, viranomaisten ja sidosryhmien tiiviillä yhteistyöllä sekä samanmielisten jäsenmaiden vaikuttamisella tukkutason hintakatot saatiin lopulta laskemaan ja koko sääntelyuudistuksesta tasapainoisempi. Neuvotteluasetelmat huomioiden lopputulos on Suomen kannalta kohtuullinen.

Uudistuksen käsittely onkin hyvä muistutus EU:n lainsäädäntömenettelyn haasteita. Enemmistöpäätösmenettelyssä pieni asukasluku tarkoittaa pientä äänimäärää. Vaikuttamistyössä on usein toimittava isoja jäsenmaita moninkertaisesti aktiivisemmin. Kansallisia erityispiirteitä ei Brysselissä aina osata huomioida, ellei niistä rohkeasti muistuteta.

Vaikuttamistyön tuloksena EU-asetukseen saatiin kaksi Pohjoismaita hyödyttävää seikkaa. Ensinnäkin rajattomien ja suurten datapakettien osalta asetuksessa säädetään matkailijoiden perustarpeet helposti kattavasta minimimäärästä, joka verkkovierailussa on tarjottava lisämaksutta. Täysin rajattomasti lisämaksutonta roamingia teleyritykset eivät siis ole velvoitettuja tarjoamaan. Todennäköisesti keskenään kilpailevat yritykset kuitenkin pyrkivät tarjoamaan minimimäärääkin kattavampia liittymiä.

Edelleen kotioperaattorin maksettavaksi jäävät tukkukustannukset huomioon ottaen uusi sääntely voi aiheuttaa jonkinasteisia kustannuspaineita. Toisaalta paljon reissaava asiakas ei liittymäänsä päivittäessään välttämättä hätkähdä pientä kokonaishinnan nousua, jos kännykkää tai tablettia voi käyttää huolettomammin maiden rajoista välittämättä.

Samalla on tärkeää varmistaa se, etteivät lisämaksuttoman verkkovierailun todellisiksi maksajiksi joudu ne, jotka matkustelevat harvemmin – tai eivät ehkä ollenkaan. Toinen seikka liittyykin juuri tähän. Tarvittaessa teleyritys on voinut hakea Viestintävirastolta lupaa periä verkkovierailusta pientä lisämaksua halpojen kotimaan hintojen ja ennen kaikkea ilman datakattoa tarjottavien liittymien tarjonnan jatkamiseksi.  Näissäkin tapauksissa roaming-lisämaksut ovat moninkertaisesti nykyisiä pienempiä.

Toisaalta sekin on mahdollista, että joihinkin liittymiin käyttömahdollisuus kotimaan ulkopuolella ei jatkossa kuulu enää ollenkaan – muutamissa jäsenmaissa teleyritykset ovat päätyneet tällaisiin ratkaisuihin mobiililaajakaistaliittymien osalta. Tämä ei välttämättä ole asiakkaan kannalta negatiivinen asia: esimerkiksi pelkkään kesämökkikäyttöön hankittavassa liittymässä mahdollisimman halpa kotimaan hinta voi painaa käyttäjälle paljon enemmän kuin mahdollisuus roamingin käyttöön.

Tulevat kuukaudet näyttävät, millaisia käytännön vaikutuksia uudella sääntelyllä on. Asetus jättää yrityksille tuotteistusvaraa, kuten markkinataloudessa kuuluukin. Jo nyt on nähtävissä, että saatavilla tulee olemaan monenlaisia liittymiä eri käyttäjätyypeille. Tärkeintä on, että valinnanvaraa riittää, ja että liittymän käyttöehdot ovat ostopäätöstä tekevälle asiakkaalle selkeät.

Tulevaisuuden osalta on huomattava, että verkkovierailija voi olla paljon muutakin kuin jäsenvaltion rajan kännyköineen ylittävä matkustaja – esimerkiksi tämän ajoneuvo. Roaming-sääntelyn vaikutuksia nopeasti kehittyvässä digitaalisessa ympäristössä onkin seurattava huolella.

Tulevaisuuden palvelujen yhteentoimivuuden varmistamiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että myös verkkovierailumarkkinat ovat kotimaan telemarkkinamme tapaan tehokkaasti kilpaillut. Mitä toimivampaa kilpailu on, sen paremmin kysyntä ja tarjonta ohjaavat toimijoita tarjoamaan ratkaisuja myös tulevaisuuden toimintaympäristöön.

Sini Wirén

Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies Verkko-osaston kehittämisyksikössä

yleinen

Yhdessä kokeillen LVM:n hallinnonalan tekemisen ytimessä

Hauta_Janne_005
Janne Hauta (Kuva LVM)

Kokeilukulttuurin edistäminen on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Hallitus haluaa kannustaa niin kansalaisia kuin valtionhallintoakin matalan kynnyksen kokeilemiseen. Kokeileminen on hyväksi havaittu tie toimiviin tuotteisiin ja palveluihin, jota myös menestyvät yritykset käyttävät omassa toiminnassaan.

LVM:n kokeiluhankkeissa on perinteisesti käytetty ppp-mallia. PPP eli public-private partnership merkitsee sitä, että hankkeissa on mukana sekä viranomaisia että yrityksiä ja tutkimuslaitoksia.

LVM:n kokeiluhankkeiden tavoitteena on myös edistää kansalaisten omatoimisuutta ja yrittäjyyttä. Kansalaiset ovatkin ppp-malliin liitettävä neljäs p eli people. Toinen tärkeä teema on alustatalouden edistäminen, jonka avulla saadaan toimivia, verkostoituneita kokeiluyhteisöjä.

LVM:n hallinnonalan tärkein kokeiluinstrumentti on Liikennelabra. Se on hallituskauden alussa LVM:n luoma ja jo vuoden päivät Trafin koordinoima liikenteen digitaalisten kokeiluiden edistämisfoorumi. Liikennelabran yhtenä tavoitteena on tuoda yhteen julkisen ja yksityisen sektorien toimijoita ja lisätä vuorovaikutusta. Tavoitteena on, että tästä syntyy toimivia verkostoja, jotka luovat uudenlaisia innovatiivisia ekosysteemejä.

Liikennelabrassa painopiste on älykkään liikenteen ja liikkumisen palveluissa. Viime aikoina liikkumisen automaatio, robotiikka ja tiedon hyödyntäminen liikenteen sujuvoittamisessa ja turvallisuuden edistämisessä ovat nousseet voimakkaasti esiin. Kokeiluista ja piloteista saadut kokemukset antavat arvokasta tietoa siitä, mitkä voisivat olla pysyvämpiä ratkaisuja tulevaisuuden liikenteessä.

Liikennelabra pyrkii toimimaan koko Suomea palvelevana markkinalabrana, joka viestii käynnissä olevista liikenteen palveluita koskevista hankkeista. Hankkeiden kirjo on laaja. Käynnissä olevat kokeilukohteet ovat esim. automaattibussit, poronvaroitusjärjestelmä, maaseudun uudet ja älykkäät kuljetukset, Aurajoen ylittävä automaattilautta jne.

Tällä hetkellä kiinnostus miehittämättömien ilma-alusten hyödyntämiseen on kova. Eri sektoreilla on herätty dronien mahdollisuuksiin toiminnan tehostamisessa ja näiden uusien sovellutusten testaaminen on käynnissä.

Yhtenä uutena kokeiluna Liikennelabran kokeilukentässä on Digitaaliset liikennepalvelut arktisissa olosuhteissa. VTT:n koordinoima yrityskonsortio pyrkii kehittämään ja testaamaan liikkuvan testilaboratorion avulla älyliikennepalveluita. Lisäksi tavoitteen on testata älykkäiden liikenneratkaisujen yhteentoimivuutta Suomen maarajat ylittävässä liikenteessä.

Lisätietoa liikenne- ja viestintäalan kokeilukulttuurista löytyy Liikennelabran uusilta kotisivuilta 

Janne Hauta

Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies Tieto-osaston tietoliiketoimintayksikössä

yleinen

Esteettömyyden edistämisessä asenne ratkaisee

Vesanen-Nikintin_Irja_3
Irja Vesanen-Nikitin     (Kuva: LVM)

Nykyisen esteettömyysajattelun juuret juontanevat Vietnamin sotaan. Sieltä palasi Yhdysvaltoihin suuri joukko turhautuneita, vihaisia ja toiminnanhaluisia nuoria miehiä. Heillä oli vain muutama ongelma. He olivat vammautuneet sodassa. Heidän ja muiden vammaisten henkilöiden yhdenvertaisten oikeuksien ajamiseen syntyi kansalaisliike. Lakien myötä osallistumis- ja liikkumismahdollisuudet paranivat.

Nykyisin myös meillä Suomessa esteettömyys on kirjattu lainsäädäntöön. Käänteentekevää liikenteen osalta on ollut se, että saman pöydän ääreen saatiin niin valmistajien, toimijoiden, vammaisjärjestöjen kuin hallinnonkin edustajat. Risteävät näkemykset ovat mielestäni olleet hedelmällisiä, koska näin on saatu aikaan kestäviä ratkaisuja. Yhteistyöllä asenteet lähentyvät toisiaan. Samanlainen yhteistyö on tarpeen myös digitaalisten palveluiden kehittämisessä.

Esteettömyys tarkoittaa sitä, että palvelut soveltuvat mahdollisimman monen käytettäväksi riippumatta henkilön iästä, mahdollisesta toimintarajoitteesta kuten näkö- tai kuulovammasta, tai esimerkiksi kielestä. On siis harhaanjohtavaa ajatella, että esteettömyyteen, käytettävyyteen ja laatuun panostaminen hyödyttäisi vain marginaaliryhmiä ja olisi vain lisäkustannus.

LVM on vastikään julkaissut toimenpideohjelman liikenteen ja viestinnän digitaalisten palveluiden esteettömyydestä. Ohjelmassa korostetaan, että liikenteen ja viestinnän yleisiä digitaalisia palveluja – kuten esimerkiksi kuljetusyritysten verkkopalveluita, erilaisia mobiilisovelluksia ja television tilausohjelmapalveluita – tulee kehittää esteettömiksi eli mahdollisimman monelle soveltuviksi.

Ohjelman lähtökohtana on yleisten palvelujen mahdollisimman hyvä käytettävyys ja asiakasystävällisyys niin, että erityisratkaisuja tarvittaisiin korkeintaan täydentämään yleistä tarjontaa. Erityiseen tarkoitukseen kehitettyjä digitaalisia palveluja voidaan toisaalta myös yhdistää yleisiin palveluihin ja luoda näin uusia, kaikille soveltuvia palveluja. Esimerkiksi liikenteen yleisiin mobiilisovelluksiin voidaan avoimien rajapintojen kautta sisällyttää kuuroille tarkoitettuja tulkkauspalveluita sisältävä sovellus.

Ohjelman toinen painopiste on liikenteen fyysistä esteettömyyttä koskevan tiedon parempi saatavuus. Tiedon puute johtaa siihen, ettei näitä palveluja osata tai uskalleta käyttää, jäädään kotiin tai turvaudutaan helpommin esimerkiksi yhteiskunnan korvaamiin taksikuljetuksiin. Liikenteen esteettömyyttä koskevaa tietoa tuleekin nyt kerätä systemaattisesti ja sitä on välitettävä kaikille palvelujen tuottajille ja välittäjille.

Esteettömät ratkaisut eivät ole kalliita, kun ne tehdään oikea-aikaisesti. Tämä koskee niin kalustoa, laitteita kuin palveluitakin. ”Design for all” on periaate, jolla asiat suunnitellaan alusta lähtien ja jokaisessa vaiheessa niin, että moninaiset käyttäjätarpeet otetaan huomioon. Kehittämistyössä ovat vuoropuhelu ja testaus avainsanoja.

Esteettömyyden edistäminen onkin paljolti kiinni asenteista. Tänään, kun yhteiskunta digitalistoituu yhä kiivaampaa tahtia, ja liikenne ja viestintä ovat yhä kiinteämmin yhteydessä toisiinsa, tarvitaan esteettömyydelle myönteistä asennetta aina vain laajemmin.

Hyvin suunniteltu esteetön viestintä- ja liikennepalvelu on laadukas ja helppo kaikille käyttäjille – ei vain niille, joille esteettömyys on käytön ehto.

Irja Vesanen-Nikitin

Kirjoittaja on hallitusneuvos LVM:n Palveluosaston peruspalveluyksikössä

Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut esteettömiksi. Toimenpideohjelma 2017–2021

yleinen

Ilmatiede, viestintä ja merenkulku Arktisen neuvoston agendalla

Kristiina_Pietikainen_001_184x141px
Kristiina Pietikäinen (Kuva LVM)

Suomi aloittaa Arktisen neuvoston puheenjohtajakautensa tilanteessa, jossa toiminta arktisella alueella sisältää sekä uhkia että mahdollisuuksia. Puheenjohtajan nuija siirtyi Yhdysvalloilta Suomelle Fairbanksissa Alaskassa 11.toukokuuta. Suomen teemat puheenjohtajuuskaudella ovat ympäristönsuojelu, viestintäyhteydet, meteorologinen yhteistyö sekä koulutus. Teemat koskettavat läheisesti myös liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaa.

LVM ja sen hallinnonalan eri toimijat ovat koonneet omat painopisteensä Suomen teemoihin liittyen. Tavoitteena on hyödyntää kestävästi arktisen alueen liiketoimintamahdollisuuksia, parantaa meriturvallisuutta ja viestintäyhteyksiä sekä hyödyntää sää- ja olosuhdetietoja aiempaa kattavammin.

Hyvät viestintäyhteydet luovat perusedellytyksen arktisen alueen väestön elinolosuhteiden ja elämän laadun kehittymiselle sekä alueen liiketoiminnan kehittymiselle.  Suomen kaudella jatketaan keinojen etsimistä viestintäyhteyksien parantamiseksi.  Arktisen alueen viestintäyhteydet perustuvat satelliittiyhteyksiin, langattomiin ratkaisuihin ja kaapeleihin.  Suomi on laatinut selvityksen Koillisväylän tietoliikennekaapelista ja tavoitteena on edistää kaapelin rakentamista puheenjohtajuuskaudella. Suomi tukee myös uusien langattomien hybridiratkaisujen kehittämistä alueen tarpeisiin.

Valtaosa arktista aluetta on merta. Meriliikenteen arktisilla alueilla odotetaan kasvavan merijään sulaessa ja uusien väylien avautuessa liikennöinnille.  Suomen puheenjohtajuuskauden tavoitteena onkin parantaa merenkulun turvallisuutta kiinnittämällä huomiota IMO:n polaarikoodiin, digitalisaation mahdollisuuksiin merenkulussa sekä arktisen navigoinnin haasteisiin.

Aivan keskeinen tavoite on sää- ja olosuhdetiedon parempi hyödyntäminen arktisen operaatioiden tukena ja ilmastonmuutoksen havainnoinnissa. Meteorologinen yhteistyö parantaa yleistä turvallisuutta, palvelee kansainvälistä meri- ja lentoliikennettä sekä tuottaa tietoa arktiselle ilmastotutkimukselle.

Meteorologian painottaminen arktisessa yhteistyössä on jo saanut kiitosta kansainvälisestikin. Fairbanksin kokouksessa WMO (maailman meteorologinen järjestö) hyväksyttiin Arktisen neuvoston tarkkailijajäseneksi. Tätä kautta maailman ilmatieteen laitosten asiantuntemus saadaan täysipainoisesti hyödyntämään arktista tutkimusta ja havaintopalveluiden kehittymistä.

Suomen ohjelma korostaa ilmastonsuojelua sekä kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista arktisella alueella. Nämä tavoitteet onnistuttiin kirjaamaan myös Fairbanksin julkilausumaan, joka toimii puheenjohtajuuskauden ohjenuorana.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla ympäristönsuojelullisia tavoitteita tuetaan liikennepolitiikalla. Robotit, automaatio ja älykäs väyläinfrastruktuuri yhdistettynä ajantasaiseen ja tarkkaan olosuhdetietoon lisäävät liikenteen ja liikkumisen turvallisuutta arktisilla alueilla sekä vähentävät päästöjä. Hyvät ja kattavat liikenneyhteydet ovat myös pohjoisten alueiden liiketoiminnan edellytys.

Kaksivuotinen puheenjohtajuuskausi antaa Suomelle mahdollisuuden edistää globaalisti liikenne- ja viestintäpolitiikan tavoitteita. On ilo lähteä viemään vahvaa suomalaista arktista osaamista kansainvälisille foorumeille!

Kristiina Pietikäinen

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön strategiajohtaja

liikennepolitiikka, viestintäpolitiikka, yleinen

Liikenne- ja viestintäministeriö 125 vuotta

Kansliapäällikkö Harri Pursiainen (Kuva: LVM)
Kansliapäällikkö Harri Pursiainen (Kuva: LVM)

Liikenne- ja viestintäministeriö täyttää 125 vuotta 13. päivänä syyskuuta 2017. Vuonna 1892 perustetun kulkulaitostoimituskunnan ajoista maa on kehittynyt ja ministeriö edeltäjineen on antanut siihen vahvan panoksen.

1800-luvun kulkulaitospolitiikka keskittyi kahteen liikennemuotoon: valtio rakensi kanavia ja rautateitä kasvaviin kuljetustarpeisiin. Radat ja vesiväylät nostivat Suomen teollisuusyhteiskunnaksi. Valtion infrastruktuuri nieli kulkulaitospolitiikan resurssit ja vei syystäkin hallinnon huomion. Maantiet olivat maanomistajien vastuulla. Siksi niitä oli vähän ja nekin huonoja. Teollisuuden kuljetuksiin niistä ei juuri ollut ja ihmiset taittoivat pitkätkin matkat jalan.

Palveluiden järjestämisessä suurimmat murheet olivat postipalvelut ja kehno kyytilaitos kestikievareineen. Myös lennätin ja sen kannoilla puhelin paransivat jo 1800-luvulta alkaen teollisuuden ja kaupan tuottavuutta. Vielä vuosikymmeniä ne olivat kuitenkin vain käenpoika kulkulaitosten pesässä.

Suomi tutustui autoon 1800-luvun lopulla, mutta liikennepolitiikassa tämän kolmannen liikennemuodon arvo tunnustettiin vasta 1920-luvulla. Muutamissa vuosikymmenissä kirkastui, että laivat ja junat olivat kohdanneet voittajansa.

Sodan jälkeen vaurastuva maa kasvoi autoyhteiskunnaksi. Kauppa ja kansainvälinen vuorovaikutus kasvattivat panostusta myös lentoliikenteeseen. Siitä tuli neljäs liikennemuoto vesi-, rautatie- ja tieliikenteen rinnalle.

Vielä suurempi muutos nähtiin kuitenkin vasta 1900-luvun lopulla. Viides liikennemuoto, viestintä, kasvoi kulkulaitosten liitännäisestä keskeiseksi yhteyksien tarjoajaksi. Alettiin puhua tietoyhteiskunnasta, jossa sähköisen viestinnän ja tietotekniikan liitto muutti kaiken, jota se kosketti. Kehitys jatkuu yhä.

Vuosikymmenten kuluessa liikennepolitiikan keinot ovat vaihdelleet. Liikennepolitiikan missio on kuitenkin säilynyt ennallaan. Ministeriö ja kaikki sen edeltäjät ovat edistäneet yhteiskuntaa, jossa ihmiset ja elinkeinoelämä voivat saada käyttöönsä korkealaatuisia, turvallisia ja edullisia yhteyksiä.

Liikenne ja viestintä ovat kiistattomasti keskeisiä hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn lähteitä. Yhteiskunnan siirtyessä tällä vuosisadalla yhä syvemmälle digitaalitalouteen liikenne- ja viestintäpolitiikan ydinalue on laajentunut infrastruktuurista palveluihin.

Liikenteen ja viestinnän verkot ovat toki edelleen tärkeitä ja vaativat niin julkiselta kuin yksityiseltäkin sektorilta suuria panostuksia. Nyky-yhteiskunta toimii kuitenkin verkossa tarjottujen palveluiden varassa. Niiden polttoaine on digitaalinen tieto. Ministeriö luo suotuisaa ympäristöä tietoon perustuvien liikenne- ja viestintäpalveluiden tarjonnalle.

Hyvät liikenne- ja viestintämarkkinat tuottavat suomalaisille ja maan elinkeinoelämälle maailmanluokan palvelut, jotka ovat turvallisia, edullisia, ympäristöystävällisiä ja teknisesti edistyneitä.

Osana Suomen 100-vuotisjuhlaa ministeriö kunnioittaa 125-vuotista historiaansa ja sen tekijöitä jatkamalla rohkeasti uudistustyötään.

Harri Pursiainen

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö